Eatnameamet - Hiljainen taistelumme

Eatnameamet - Hiljainen taistelumme

  • Ensi-ilta: 23.04.2021
  • Ohjaus: Suvi West
  • Käsikirjoitus: Suvi West

Eatnameamet - Hiljainen taistelumme  (Suomi 2021) on dokumentaarinen kuvaus Suomen valtion saamelaispolitiikasta, saamelaiskulttuurin kadottamisesta ja saamelaisten taistelusta olemassaolonsa puolesta. 

Elokuva on hätähuuto EU:n ainoan alkuperäiskansan tulevaisuuden puolesta – saamelaisten omalla suulla.

Suomen valtio rikkoo toistuvasti omaa lainsäädäntöään ja pyyhkii saamelaiset pois omimalla loputkin saamelaisten maat ja vedet, kulttuurin, elinkeinot, symbolit ja jopa identiteetin. Kansainväliset ihmisoikeusjärjestöt, kuten YK, ovat toistuvasti huomauttaneet Suomea saamelaisten kohtelusta. Elokuva näyttää, miten kokonaisen kansan tulevaisuus on uhattuna, ilman että suomalaiset edes huomaavat sitä. 

Viime vuosina informaatiohyökkäykset ja vihapuhe saamelaisia kohtaan ovat lisääntyneet hurjasti. Saamelaiset pääsevät puhumaan mediassa lähinnä vain feikkisaamenpuvuista, mikä lisää ymmärtämättömyyttä heitä kohtaan. Lisäksi saamelaisten elinkeinoa uhkaavat mm. Jäämerenrata, kaivosteollisuus ja muut isot ympäristölle kohtalokkaat hankkeet.

Elokuvan ohjaaja Suvi West pureutuu saamelaisten nykytilanteeseen ja tuntemuksiin sekä yrittää löytää ratkaisuja parempaan tulevaisuuteen. Eatnameamet - hiljainen taistelumme antaa äänen heille, joita ei kuunnella, vaikka he kuinka lujaa huutaisivat. 

Tarina on universaali, sillä monet alkuperäiskansat käyvät samankaltaista taistelua ympäri maailmaa.

-----

OHJAAJAN SANA

Eatnameamet on saamelaisten kollektiivinen hätähuuto

Tämä elokuva on syntynyt henkilökohtaisesta kokemuksestani elää saamelaisena tässä maassa. Kerta toisensa jälkeen olen törmännyt meitä koskevaan väärään tietoon, ennakkoluuloihin ja sortaviin rakenteisiin. Kansani ja kulttuurini käy hiljaista puolustustaistelua kiihtyvän kolonialismin myötä. Koin, että minun pitää muiden saamelaisten tavoin tehdä jotain tulevaisuutemme puolesta. Syntyi Eatnameamet-elokuva.

Kertomus kolonialismista ei ole minun henkilökohtainen tarinani. Eikä se ole myöskään ole kenenkään toisen yksittäisen saamelaisen kokemus. Maiden vieminen, pakkosuomalaistaminen, elämäntapamme tuhoaminen ja oikeuksiemme kaventaminen on koko Saamen kansaa koskeva yhteinen kipu. Tätä tarinaa ei voinut kertoa yksittäisen ihmisen kautta, se olisi ollut asian vähättelyä. Ihmisiä kuunnellessani tajusin, että olimme käsittelemättömien traumojen kipupisteessä. Minulle Eatnameamet on kollektiivinen hätähuuto.

Olen tehnyt elokuvaa rakkaudesta kansaani ja Saamenmaata kohtaan. Meillä saamelaisilla on oikeus tulla kuulluksi, mutta myös suomalaisilla on oikeus tietää saamelaisista ja tilanteestamme. Tieto lisää ymmärrystä, ja ymmärrys on lähtökohta kahden kansan tasavertaiselle yhteiselolle samassa maassa. Tietämättömyys ei ole kenenkään yksittäisen ihmisen syy, vaan se on sortavien rakenteiden vika. Kutsun katsojia lähtemään tälle matkalle ja astumaan hetkeksi saamelaiseen todellisuuteen, missä on pakko käydä hiljaista taistelua, mikäli haluaa kulttuurin säilyvän myös tuleville polville.

Rakkaudella ja ystävällisyydellä,